Virtsatietulehdus

Lemmikillänne on todettu virtsateiden tulehdus. Tulehduksen hoidossa on tärkeää noudattaa annettuja ohjeita. Lääkitys annetaan ohjeen mukaan. Mahdollisen antibioottihoidon tulos kontrolloidaan virtsanäytetutkimuksella, kun on kulunut viikko lääkityksen loppumisesta tai lääkärin ohjeen mukaan.

Olisi hyvä lisätä lemmikin kuluttaman nesteen määrää esimerkiksi lisäämällä ruuan sekaan vettä. Kylmettymistä tulisi välttää ja lemmikille voi laittaa esim. lämpimän makuualustan.

On tärkeää seurata, että oireet häviävät ja virtsa kulkee esteettä ja kivutta. Tarpeen mukaan ottakaa yhteys klinikalle.

Kissan virtsakivitauti

KISSAN ALEMPIEN VIRTSATEIDEN SAIRAUDET (FLUTD)

Yleistä taudista

Virtsateiden tukos- ja tulehdusoireisto on kaupunkilaiskissojen yleisimpiä tauteja. Tautiin kuuluu useita eri oireita, jotka voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen:

- virtsakiteiden ja/tai -kivien muodostus
- virtsaputken tukos
- verivirtsaisuus
- virtsamyrkytys, kun kissa ei enää pysty virtsaamaan

Tautia esiintyy sekä uros- että narttukissoilla. Tukokset ovat yleisempiä uroskissoilla, koska narttukissojen virtsaputki on laajempi, eikä se tukkeudu niin helposti. Narttukissojen vaivana on useimmin virtsatietulehdus.

Kissat ovat erityisen herkkiä tälle taudille, koska niiden virtsa on väkevää ja ne virtsaavat harvoin. Mitä väkevämpää virtsa on, sitä suurempi mahdollisuus on, että virtsakiteitä muodostuu. Kissoilla esiintyy useimmiten ammonium-magnesium-fosfaattikiteistä muodostunutta hiekkamaista sakkaa. Kiteitä muodostuu emäksisessä virtsassa. Normaalisti virtsa on hapanta, mutta tätä tautia sairastavilla kissoilla se on usein emäksistä.

Virtsakivet ja -kiteet tarvitsevat rakennusaineikseen mm. magnesiumia ja fosforia. Jos ravinnossa on paljon näitä aineita, kiteiden muodostuminen on mahdollista. Jos näitä aineita on vähän, kiteiden muodostuminen estyy.

Virtsakiteet ärsyttävät rakkoa ja virtsaputkea niin, että kissan virtsassa voi esiintyä verta. Kiteet saattavat kasvaa jopa virtsakiviksi. Virtsakiteet saattavat tukkia koko virtsaputken aiheuttaen tukoksen, eikä kissa pysty virtsaamaan. Muutokset altistavat kissan myös bakteeriperäiselle tulehdukselle. Tila on kissan henkeä uhkaava, sillä hoitamattomana se johtaa virtsamyrkytykseen ja kissan kuolemaan muutamassa päivässä. Kissa on aina toimitettava eläinlääkärin hoitoon epäiltäessä virtsaputken tukosta.

Äkillisen alempien virtsateiden sairauden oireita
- kissa alkaa virtsata epätavallisiin paikkoihin
- tirauttaa usein "pikkupissoja"
- yrittää kovasti virtsata, tulee vain pari tippaa
- työntää ja pinnistää (luullaan joskus ummetukseksi)
- virtsassa voi olla verta ja ammoniakin haju
- nuolee penistään
- alentunut ruokahalu

Virtsakidepotilaan jatkohoito-ohjeet

YLEISTÄ TAUDISTA
Virtsakidetautia sairastavien koirien rakossa ja virtsaputkessa, joskus harvoin myös munuaisissa, on virtsakiteitä. Virtsakiteiden muodostuminen riippuu suurelta osalta virtsan happamuudesta (pH) ja virtsan sisältämistä kivennäisistä. Jos virtsaputki tukkeutuu, eikä eläin pysty virtsaamaan, on tilanne nopeasti, 1-3 vuorokaudessa, hengenvaarallinen. Tällaisena tauti vaatii aina nopeaa hoitoa.

Virtsakidetaudin hoito on joissakin tapauksissa kirurginen ja joissakin tapauksissa voidaan kiteet liuottaa pois ja uusien muodostuminen pyritään estämään. Hoito riippuu kiteiden laadusta ja niiden sijainnista. Jotta virtsakivet liukenisivat ja uusien muodostuminen estyisi, on koiran ruokinta muutettava sellaiseksi, että virtsan happamuus ja kivennäispitoisuus tulevat virtsakiteiden muodostumiselle mahdollisimman epäedullisiksi. Koiran pitää noudattaa ruokavaliota koko ikänsä.

Virtsakivien koostumus ja syntymekanismi vaihtelevat. ei ole todettu varsinaisesti virtsakiviä, vaan struviittikiteitä, eli ammonium-magnesium-fosfaattikiteitä. Kiteet voivat hoitamattomina muodostaa virtsakiviä, jotka joudutaan poistamaan kirurgisesti.

STRUVIITTIKITEIDEN LIUOTUSHOITO

Ruokana Hill's Prescription Diet s/d -dieettiruoka tai Specific CCD, jota syötetään koiran ainoana ruokana kunnes kiteet ovat liuenneet (kestää keskimäärin 9 viikkoa) ja vielä kuukausi sen jälkeen.

Vaihtoehtoisesti kotiruokana voi syöttää seuraavaa ruokaa:

440 g keitettyä riisiä (keitinveteen ¼ tl suolaa)
1 iso (50 g) kananmuna kovaksikeitettynä
2 rkl (28 g) kasviöljyä
¼ tl (1.25 g) kalsiumkarbonaattia

Lisäksi: tasapainotettu vitamiini-hivenainevalmiste

Kiteitä seurataan kontrollivirtsanäytteillä. Seuraavan kerran koiranne pissaa kontrolloidaan prostatakontrollin yhteydessä.

KITEIDEN LIUETTUA UUSIEN KITEIDEN ESTOHOITO

Kiteiden liuettua aloitetaan Hill's Prescription Diet c/d, Specific CCD tai Waltham canine Urinary -dieettiruoka, jota koira syö lopun ikäänsä ehkäistäkseen uusien kivien muodostumisen. Vaihtoehtona on em. kotiruoka.

Ohje virtsan kotinäytteenotolle

Virtsan perustutkimukset pyritään tekemään ajoitetusta aamunäytteestä, jota on edeltänyt täydellinen 8 tunnin paasto, jos se voidaan haitatta toteuttaa (aamupaastovirtsa). Näin päästään yhden näytteen perusteella luotettavaan tulokseen.

Edellisenä iltana klo 22 jälkeen ei saa juoda eikä syödä. Aamulla saa juoda n. 0,5-1dl vettä. Koiran on vältettävä virtsaamista vähintään 6 tunnin ajan ennen näytteenottamista. Näytteen saa ottaa aikaisintaan klo 6 (klo 24 jälkeen ei virtsaamista).

Ennen näytteenottoa ulkosynnyttimien/esinahan suu pestään hyvin vedellä ja kuivataan hyvin (ei hangata).

Virtsanäyte kerätään puhtaaseen esim. hyvin pestyyn lasipurkkiin, joka varustetaan omistajan ja koiran nimi- ja yhteystiedoilla.

Aluksi koiran annetaan virtsata vähän, sen jälkeen viedään näytteenottoastia virtsasuihkuun ja pyritään ottamaan näyte virtsasuihkun keskeltä.

Näytteenottoastian sisäpintaan ei saa koskea sormin eikä astialla saa koskea karvoihin. Näyte pyritään aina saamaan suoraan suihkusta näytteenottoastiaan. Tarvittaessa apuna voi käyttää esim. puhdasta ja kuivaa saunakauhaa, josta virtsa siirretään pienempään purkkiin.

Virtsanäyte tulisi aina tutkia ½ tunnin kuluttua näytteenotosta. Jos joudut säilyttämään virtsanäytettä, jäähdytä se välittömästi +4 °C:n lämpötilaan (jääkaappi) ja toimita tutkittavaksi mahdollisimman pian.

Muista huomioida virtsanäytteen otossa seuraavat seikat:

- Näytteeksi puhtaasti laskettu keskivirtsa (PLV)
- Näyte konsentroituneesta virtsasta (rakossa vähintään 6 tuntia), jota on edeltänyt 8 tunnin paasto, esim. aamupaastovirtsa
- Aseptinen näyte eli puhdas virtsanäyte puhtaaseen näytteenottopurkkiin
- Tuore näyte (tutkittava ½ tunnin kuluessa näytteenotosta)

Akuutin virtsatietulehduksen diagnostiikassa virtsanäyte joudutaan usein ottamaan heti (ajoittamaton näyte), koska potilas ei voi olla virtsaamatta pitkää aikaa. Tällöin saadusta näytteestä negatiivinen tulos tulee varmistaa uudella tutkimuksella konsentroituneesta aamupaastonäytteestä.