Sulfa allergia

Sulfa-allergiaa esiintyy lemmikeillä jonkin verran. Tyypillisiä oireita ovat äkillisesti alkanut ontuminen/jalkojen aristaminen, lisääntynyt virtsaamisen tarve, verivirtsaisuus, oksentelu, ruokahaluttomuus, ripuli, kouristukset, silmäoireet (ns. kuivasilmäsyys) tai iho-oireet (patit, turvotukset jne.). Jos lemmikillänne ilmenee jokin näistä oireista tms. keskeyttäkää sulfalääkitys ja ottakaa yhteyttä eläinlääkäriinne.

Addisonin tauti

Yleistä taudista
Addisonin taudilla tarkoitetaan lisämunuaiskuoren vajaatoimintaa ja siitä johtuvaa kortikosteroidien vajaatuotantoa oireineen. Syy on useimmiten tuntematon. Joskus syy voi olla aivolisäkkeen tuottama ACTH-hormonin puutos. Tyypillisesti tauti aiheuttaa kohonneen kalium- ja alentuneen natrium-pitoisuuden veressä. Usein tautiin liittyy myös munuaisarvojen nousu.

Taudin esiintyminen
Tyypillinen potilas on nuori tai keski-ikäinen (2-4 -vuotias) koira. Nartuilla tautia esiintyy enemmän kuin uroksilla. Kissalla tauti on erittäin harvinainen.

Taudin oireet
Yleisiä oireita ovat heikkous, ruokahaluttomuus ja alakuloisuus. Ajoittain saataa esiintyä oksentelua ja ripulia. Oireet kehittyvät yleensä hitaasti ja aluksi oireet tulevat esille vain stressitilanteissa. Joskus tauti saattaa puhjeta äkilliseksi kriisiksi. Silloin oireena ovat verenpaineen laskusta johtuva heikkous ja jopa tajuttomuus, alilämpö, ripuli ja elimistön kuivuminen.
Kissalla oireina ovat tavallisimmin ruokahaluttomuus, laihtuminen sekä välinpitämättömyys.

Taudin hoito
Hoitona käytetään korvaavaa kortisonilääkitystä, joka on elinikäinen. Peruslääkkeenä on mineralokortikoidivalmiste kauppanimeltään FlorinefR.

Cushingin tauti

Yleistä taudista

Cushingin oireyhtymä on seurausta lisämuaiskuoren hormonien, erityisesti kortisolin, liikatuotannosta. Se voi olla seurausta pitkäaikaisesta glukokortikoidi-/ kortisolilääkityksestä tai elimistön itsensä tuottaman kortisolin liikatuotannosta. Syynä kortisolin liikatuotantoon voi olla aivolisäkkeen tai lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain tai näiden elinten toimintahäiriö.

Taudin esiintyminen

Tauti on kissalla harvinainen, mutta koiralla yleinen. Sitä esiintyy usenmiten keski-ikäisillä tai vanhemmilla koirilla. Tautia on usein pienillä roduilla: maltankoiralla, villakoiralla, mäyräkoiralla, bostoninterrierillä. Suurilla roduilla esim.boksereilla, on usein kyseessä lisämunuaisen kuorikerroksen kasvain.

Taudin oireet

Yleisiä oireita ovat mm. runsas juominen ja virtsaaminen. Tyypillistä on myös lisääntynyt ruokahalu ja lihavuus sekä alakuloisuus ja lihasheikkous. Potilaalla saattaa esiintyä myös alentunutta lämmönsietokykyä, läähätystä ja käytöshäiriöitä.

Tautiin liittyy usein myös iho-oireita, joista mainittakoon ohut iho, mustapäät ja ihon tummuminen. Eläimellä voi olla myös symmetrisiä karvattomia ihoalueita erityisesti kyljissä.

Taudin hoito

Hoitona joko lääkehoito, kirurginen hoito tai näiden molempien yhdistelmä. Lääkkeenä käytetään mitotaania, joka tuhoaa lisämunuaiskuoren soluja ja aiheuttaa hormonien erityksen vähenemisen. Hoito on elinikäinen. Lääkkeitä käsiteltäessä on kätettävä suojakäsineitä.

Alkuannos

Alkuannoksena potilaalle annetaan .
Mikäli lääkityksen johdosta ilmenee hoidon alkuvaiheessa sivuoireita: ruokahaluttomuutta, oksentelua, ripulointia, voimattomuutta jne. jakakaa lääkeannos 2-4 antokertaan vuorokaudessa ja sekoittakaa lääke ruokaan. Jos oireet siitä huolimatta jatkuvat, ottakaa yhteys eläinlääkäriin.

Ylläpitoannos

Ylläpitoannoksena potilaalle annetaan .
Jos ylläpitohoidon aikana ilmenee sivuvaikutuksia, ottakaa yhteys hoitavaan eläinlääkäriin.

Kontrollikäynti

Eläinlääkäri ottaa kontrolliverinäytteen ensimmäisen kerran noin 1,5 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen 3-6 kuukauden välein.

Taudin ennuste

Ennuste mitotaanihoitoa saaneella eläimellä on epävarma. Osalta potilaista (n.25%) lääkehoito joudutaan lopettamaan sivuvaikutusten vuoksi. Osa elää hoidolla jopa 3-5 vuotta.

Ensimmäisenä taudin aiheuttamista oireista häviää runsas juominen (parissa viikossa). Ihomuutosten häviäminen ja karvankasvu alkaa hitaimmin (noin 3-5 kuukauden kuluessa).

Ekinokokkoosi

Echinococcus granulosus (HIRVIEKINOKOKKI) ja Ehnicoccus multilocularis (MYYRÄEKINOKOKKI)
- SYYNÄ MATKUSTAVIEN KOIRIEN JA KISSOJEN MATOLÄÄKITYSPAKKOON

Lemmikkieläinten lisääntynyt matkailu on lisännyt riskiä saada maahamme uusia eläintauteja. Varsinkin koirien osalta virustaudit ovat hyvin hallinnassa tehokkaiden rokotteiden ansiosta eikä bakteeritautejakaan koeta merkittävänä uhkana lukuun ottamatta ehkä leptospiroosia ja bruselloosia. Ulkomaan matkaa lemmikkinsä kanssa suunnittelevan omistajan pelonaihe onkin usein erilaiset loistaudit. Koiralla ja kissalla esiintyy kymmeniä sellaisia loislajeja, joita meillä Suomessa ei esiinny. Useimmat tällaiset loiset eivät selviä Suomen olosuhteissa.

LEMMIKILLE OIREETON, IHMISELLE HENGENVAARALLINEN

Ekinokokkoosi on yleensä koiraeläimillä esiintyvä, mutta myös kissaan tarttuva loissairaus, jonka merkitys perustuu loisen toukkamuotojen aiheuttamiin ongelmiin väli-isännässä, erityisesti ihmisessä. Koira tai kissa saa tartunnan syömällä joko infektoituneen jyrsijäväli-isännän (myyräekinokokki) tai märehtijän elimistössä esiintyvän infektiivisen toukkamuodon (hirviekinokokki). Ihminen saa tartunnan infektoituneen ketun, koiran tai kissan ulosteissa olevista munista. Tavallisin infektiolähde ihmiselle on infektoituneiden kettujen saastuttamat marjat ja sienet.

Echinococcus multilocularis aiheuttaa ihmisessä vakavan, jopa kuolemaan johtavan maksasairauden. Väli-isännän, eli ihmisen maksaan kehittyy useista pikkurakkuloista koostuva loiskysta, joista jokaisen sisällä on runsaasti loisen esiasteita. Ajan myötä monilokeroinen loisrakkula tuhoaa koko maksakudoksen. Loisrakkulasta voi myös levitä etäpesäkkeitä muualle elimistöön. Ennen yli 90 % ihmisellä todetuista ekinokokkoositartunnoista päätyi kuolemaan 10 vuoden kuluessa diagnoosista. Nykyisin tilaa voidaan parantaa kirurgian (muuttuneiden maksa-alueiden kirurginen poisto, maksansiirrot) sekä lääkityksen avulla.

MYYRÄEKINOKOKIN SUOMEEN PÄÄSYN EHKÄISEMINEN

Ekinokokkia ei tarvitse ottaa huomioon suomalaiskoiran tai kissan rutiiniloislääkityksessä, kun taas tuontikoiralla ja kissalla lääkitys ekinokokkeja vastaan on Suomeen pääsyn edellytys. Myyräekinokokkoosia ei esiinny Suomessa ja loinen myös halutaan pitää maamme rajojen ulkopuolella. Ruotsin, Norjan ja Iso-Britannian tavoin Suomessa on Maa- ja Metsätalousministeriön eläinlääkintäosaston asettama loislääkityspakko kaikille niille koirille, jotka saapuvat Suomeen niistä maista, joissa myyräekinokokkoosia esiintyy. Myyräekinokokkia tavataan Euroopassa, Amerikan pohjoisosissa, Aasiassa sekä paikoitellen Pohjois-Afrikassa. Koiran ja kissan ekinokokki-infektio hoidetaan pratsikvanteelia sisältävällä matolääkkeellä (Drontal®, Droncit®).

ELÄINLÄÄKÄRINTODISTUS EKINOKOKKOOSILÄÄKITYKSESTÄ

Ekinokokkoosilääkityksen lemmikille antaa eläinlääkäri ja todistus siitä on esitettävä Suomeen saavuttaessa. Maahantuonnin ehto on ekinokokkihäädön antaminen enintään 30 vuorokautta ennen maahantuontia. Lääke kuitenkin poistuu 48 h:n kuluessa elimistöstä ja tämän jälkeen uusi tartunta on mahdollinen. Jos matka kestää pitempään kuin 2 vrk, on suositeltavaa uusia lääkitys vielä 24-48 h ennen Suomeen saapumista. Tällä varmistetaan, ettei ekinokokkoosi leviä Suomeen.

HIRVIEKINOKOKKI POROISSA

Hirviekinokokkia ei ole koskaan tavattu suomalaiskoirilla tai kissoilla. Sitä tavataan vuosittain lihantarkastuslöydöksenä porojen keuhkoista Suomen Lapissa. Tällaisten infektoituneiden teurasjätteiden syöttäminen voi tartuttaa koiraan E. granulosus- heisimadon. Tartuntariskin takia poron ja hirventeurastusjätteiden raakana antamista koirille tulisi välttää. Mikäli tartuntariski on olemassa, tulisi poro- ja metsästyskoirille antaa loishäätö ajoittain ekinokokkiin tehoavalla valmisteella.

Ruokintaohjeet epäiltäessä ruoka-aineallergiaa

YLEISTÄ KOIRAN JA KISSAN ALLERGIASTA
Yliherkkyys eli allergia voi ilmetä hengitysoireina, iho-oireina (esim. kutinana) tai ruoansulatuskanavan oireina. Yliherkkyysreaktion voi laukaista jokin aine, jota eläin hengittää (esim. siitepöly tai huonepöly). Sen voi myös aiheuttaa jokin esine, jonka kanssa eläin on kosketuksissa (esim. kaulapanta, ruokakuppi, leikkikalut, makuualusta, matot jne.). Yliherkkyyttä voivat aiheuttaa myös ruoka-aineet, joita eläin syö.

RUOKA-AINE YLIHERKKYYS
Ruoka-aineallergian yleisyyttä kissoilla ja koirilla ei vielä tarkkaan tiedetä. Tiedetään kuitenkin, että ruoka-aineista esim. liha, kala, kananmunat ja maitotaloustuotteet sekä ruokien sisältämät lisäaineet, voivat aiheuttaa kissoilla ja koirilla yliherkkyysreaktioita. Koska useimmat eläinten kaupalliset ruoat sisältävät näitä aineita, ei ruokavalion muutos yleensä auta. Ruoka-aineallergian osoittamiseksi eläimelle syötetään dieettiruokaa, jossa on mahdollisimman harvoja ruoka-aineita ja mieluimmin sellaisia, joiden kanssa eläin ei ole aikaisemmin joutunut tekemisiin, eli pyritään eliminoimaan mahdollinen allergian aiheuttaja.

KOERUOKINTA
Eläimelle syötetään koeruokintajakson aikana kotona valmistettua ruokaa. Ruoaksi valitaan sellainen ruoka, jota koira ei ole aiemmin syönyt. Koedieetin koostumus määräytyy siis kussakin tapauksessa yksilöllisesti perustuen eläimen aiempiin ruokatottumuksiin. Allaolevaa reseptiä voidaan käyttää niille koirille, jotka eivät ole aikaisemmin saaneet riisiä, kanaa tai lammasta. Jos eläin on syönyt kanaa tai lammasta, proteiinilähteeksi valitaan jokin muu liha. Jos eläin on syönyt riisiä, vaihtoehtoisena hiilihydraattilähteenä käytetään esim. keitettyä muusattua perunaa, hirssiä, tattaria (valitaan se, mitä eläin ei ole syönyt).

Dieetti aloitetaan pitämällä eläin vuorokauden ilman ruokaa. Syöttäkää eläimelle sen jälkeen tarpeellinen määrä kotitekoista dieettiruokaa. On tärkeä muistaa, että dieettiruoka on ainoa ruoka, mitä eläimelle saa antaa, sillä pienikin määrä koeruokinnan aikana muuta ruokaa tai vitamiineja voi täydellisesti mitätöidä kokeen. Ruokaa tulee syöttää eläimelle vähintään kuusi viikkoa, jotta koe olisi luotettava. Mikäli kyseessä on ruoka-aineallergia, oireiden pitäisi hävitä koeruokinnan aikana.

KOTIRUOKAOHJE

n. 100 g lampaan (tai kanan) lihaa
n. 200 g keitettyä riisiä
1 tl maissiöljyä
1,5 tl dikalsiumfosfaattia (apteekista ilman reseptiä)

Kaupallisia dieettiruokia on markkinoilla useitakin erimerkkisiä, mutta osa eläimistä on niille allergisia, joten pidetään suositeltavana aloittaa testaus kotiruoalla. Valmiita dieettiruokia ovat esim. Hill's Prescription z/d, Waltham Sensitivity Control tai Hypoallergenic, Virbac Hypoallergenique, sekä Trovet peura-peruna/kala-peruna. Näitä ruokia saa tilauksesta eläinlääkäriasemalta.

Jos eläin menee oireettomaksi koeruokinnan aikana, siirrytään ns. haastevaiheeseen, jotta voitaisiin osoittaa mille ruoka-aineelle eläin on allerginen. Ruokavalioon lisätään koeruokintajakson jälkeen (6 vkoa) yksi ruoka-aine kerrallaan viikossa. Seurataan palaavatko oireet viikon aikana. Jos oireet palaavat, siirrytään koeruokinnan edelliseen vaiheeseen. Jatkossa voidaan oireita aiheuttavaa ruoka-ainetta välttää. Jos testaus on aloitettu kotiruoalla, voidaan yrittää siirtyä kaupalliseen allergiaruokaan.
Jos eläimellä todetaan ruoka-aineallergia, se joutuu välttämään ko. ruoka-ainetta koko elämänsä.

Mikäli ruokintajakson aikana ei havaita minkäänlaista parantumista, on todennäköistä, että oireiden syynä on jokin muu tekijä kuin ruoka (esim. tulehdus, loiset tai muunlainen allergia).